HÁLIIDAN (Wood 033)

1. Háliidan/Vuolgge fárrui - Haluan/Lähde mukaani
Kappale oli ensimmäinen täysin minun, Annukan ja Mikon yhteistyönä syntynyt sävellys. Se oli myös aivan ensimmäisiä Vilddasin kappaleita. Mikko oli tehnyt tansanialaistyylisen marimba-jutun sekvensserille ja minä keksin siihen kappaleen alussa kuultavan luutturiffin, jonka pohjalta muotoutui myös säkeistöjen sointupohja. Olin kuunnellut marokkolaista gnawa-transsimusiikkia, jonka tyypillinen piirre on transsimainen sormilautasilla soitettu triolikuvio ja jossa eräässä kappaleessa laulettiin aivan selvästi háliidan, saameksi haluan. Toistelin tätä sanaa huvikseni luutturiffin päälle ja Annukka keksi tehdä haluamis-teemasta sanat. Samalla syntyi laulumelodiakin. Muutkin kappaleen osat syntyivät samalla, mutta kesti vuosia, ennen kuin olimme kappaleen sovitukseen tyytyväisiä ja siksi se päätyi vasta toiselle levylle. Kappaletta äänitettiin pitkään monia ideoita kokeillen ja vasta usean miksauksen jälkeen lopullinen versio löytyi ja lieneekö sekään mikään lopullinen... Háliidan CD:lle biisi pistettiin kahtia radiosoittopituuden saavuttamiseksi. Eräs varhaisempi miksaus on julkaistu Kansanmusiikkilehti Friitin oheis-CD-levyllä. (MJ, MV)

Biisin sanat mukailevat eräitä suomalaisia kansanlauluja, joissa kaikki sanotaan ihan suoraan ilman mitään kiertelyjä; jos haluttaa niin sitten haluttaa ja sillä selvä. Ja mitäs sitä suotta kainostelemaan jos kerran on ihastunut johonkin, ei muuta kuin suoraa toimintaa vaan. :) Tässä on vähän samaa ideaa kuin Dola mun cahkkehan -biisissä, jossa asia on esitetty hieman hienovaraisemmin. (AH)

3. Boađan du lusa - Tulen luoksesi
Tämä on Mikon sävellys, jota työstimme yhdessä. Kappaleen kertosäkeeseen tuntui sopivan arabialaistyylinen kaipausteema, ja niin syntyivät kertosäkeen sanat. Myöhemmin annoin Annukalle käännettäväksi tekstin, jossa käsiteltiin keväistä levottomuutta ja pakottavaa lähtemisen tarvetta. Annukka sovitti ajatuksen itselleen sopivaksi. Biisin aloittava lause, "On kevät, lumi on vielä maassa, mutta minä elän jo pälvillä", on kuitenkin tuosta alkuperäisestä tekstistä. (MJ)

4. Go moai leimme mánát - Kun olimme lapsia
Mikko esitteli kappaleen idean minulle ja minä keksin siihen cool-jatsi-tyyppisen intron.

Tekstin syntyminen alkoi jälleen kertosäkeestä. Pohjalla oli ajatus eräänlaisesta jatkokertomuksesta Timo. K. Mukan Kyyhky ja Unikko-tarinaan, jota olin aiemmin kehitellyt. Kirjan lopussahan traagisen rakkaustarinan jälkeen mies katoaa metsään ja tyttö ajautuu jokea alas. Kuvittelin, että mitä noina viimeisinä hetkinä oikein tapahtuikaan, höystettynä muutamilla omilla ideoillani.

Kappale saikin lempinimekseen Murhaballadi eli Murhis. (MJ)

5. Vilges suola - Valkoinen varas
Mari Boinen tunnetuksi tekemä kappale, jonka levyttämiseen ja esittämiseen Marilta kysyttiin tietysti lupa. Norjan puolella erään keikan jälkeen saimme satikutia kun biisin soittamisesta; eräs norjansaamelainen kuuntelija oli kovin tuohtunut kun olimme kajonneet saamelaisen maailmantähden esittämään kappaleeseen. "It galgga áddestallat Mari Boine, don leat ieš nu „eahppi, ahte it don dárbbaš áddestallat geange." (Et saa matkia Mari Boinea, olet itse niin taitava ettei sinun tarvitse matkia ketään) hän sanoi minulle. Yritin kovasti selittää, että olen koittanut laulaa ihan omalla tavallani, en ainakaan tietoisesti ole Maria yrittänyt matkia ja että kappale on kunnianosoitus Mari Boinelle. Toisaalta taas juuri tästä kappaleesta on tullut todella paljon kehuja. Kaikkiahan ei voi koskaan miellyttää... Pekko Käppi soitti komeasti jouhikkoa nauhoituksissa. Biisi nauhoitettiin livenä. (AH)

6. Moarseluohti - Nina Nuorgamin hääjoiku
Ninan käly pyysi minua joikaamaan Ninan ja Ramin häissä. Halusin tehdä heille jonkun henkilökohtaisen joiun ja koitin ensin muokata heille yhteistä joikua. Se ei lähtenyt kulkemaan joten joiusta tuli Ninan oma joiku, joka muhi päässäni junassa matkalla hääjuhliin. Muut matkustajat varmaan ihmettelivät itsekseen hymisevää saamenpuvussa matkustavaa omituista tyyppiä. :) Morsian näissä häissä oli kaunein morsian, jonka olen koskaan nähnyt. (AH)

7. Lásse-Ádjá luohti - Lassi Nikodemuksen joiku
Tämäkin säestetty trad. joiku on peräisin Vilddasin alkuajoilta. Olin kuunnellut anoppini isän nauhoitettuja joikuja, jossa oli joiku vanhasta Purnumukassa asuneesta Lassi-äijästä, yhdestä ensimmäisistä 1800-luvun puolivälissä lännestä Sompioon muuttaneista porosaamelaisista. Joiun mukaan ottaminen liittyi koko yhtyeen perusajatuksista kokeilla joiun, luutun ja huilun yhteissaundia. Tein väliosaan sointukierron, johon Mikko soitti huilusoolon. (MJ)

Marko ei uskonut, että jos joiun nimi on "ádjá-luohti", olkoon siinä henkilön nimi mikä vaan, kaikki saamelaiset luulevat automaattisesti, että kyseessä on minun ukkini joiku. Olen saanut usein selitellä kuka ukki se Lassi-ukki (áddjá-sana voi tarkoittaa sekä ukkia että ukkoa, äijää) oikein on. Kyseinen Lassi Nikodemus ei kuitenkaan tiettävästi ollut minun sukulaiseni lainkaan. No, ei se niin vakavaa ole... Pekko soitti taas jouhikkoa ja on se kyllä taitava mies! (AH)

8. Ohcejohka - Utsjoki
Kappale kulki pitkään "Asko" nimisenä koska biisin ideana oli muistella Utsjoen hurjia kesäöitä, jolloin aina paistaa aurinko ja juhlinnan lomassa ihmiset tilailevat taksimies-Askoa paikalle viemään heitä paikasta toiseen ja bileet eikun jatkuu. Aluksi kappale oli olemassa vain Mikon tekemänä koneversiona. Päätimme kuitenkin kokeilla jotain uutta. Minä olin juuri saanut korjautettua vanhan perintömandoliinini ja muutettuamme perusriffin mandoliinilla soitettavaksi, hahmottui muukin sovitus samalla. (MJ)

Biisistä muotoutui sanoituksen myötä vähän romanttisempi kuin tuo alkuperäinen bailumeininkiversio. Keikoilla Risto soittaa bassokuvion tähän biisiin, sitä ei oltu vielä keksitty nauhoitusten aikaan, harmi kyllä. Marko soitti vanhana viulistina kemençea ja Arin Elisabet-sammakkokin pääsi ääneen tässä biisissä! Utsjokelainen Jiella-yhtye, jonka kanssa Annukka on tehnyt yhteistyötä, on sovittanut kappaleesta oman versionsa. (AH)

9. Dánses Lille Sárá - Tanssi, pikku Saara
Tämäkin kappale liittyy yhteen alkuaikojen perusajatuksista kokeilla joiun, luutun ja huilun yhteissaundia. Inga Juuson dii-ba-daa-ba vei kuitenkin Mikon ja minun ajatukset Ateenan musiikkikapakoissa kuulemaamme mustalaisten esittämään tanssimusiikkiin, jossa uikuttavalla klarinetilla on pääosa. (MJ)

10-11. Dolla/ Dola mun cahkkehan - Tuli/Tulen minä sytytän
Olin ottanut eräästä vanhasta kitarasta nauhat pois tarkoituksenani tehdä siitä nauhaton soitin. Tämä kappale syntyi kun kokeilin innostuneena uuden soittimen mahdollisuuksia. Sovituksellisesti suunnittelimme jo alusta lähtien jonkinlaista arabialais-sansibarilais -orkesteria, jossa iso orkesteri meuhkaa. Jousiorkesteriksi löysimme Pekko Käpin, joka soitti ainakin kymmeneen kertaan viuluosuutensa ja tarkoituksella aina hieman eri tavoin.. (MJ)

Pyrin tahallani tekemään sanoituksesta oikein ällöromanttisen vatsatanssibiisien sanoitusten mallin mukaan kaihtamatta yhtään vanhahtavia vertauksia (sytytän rakkauden tulen rintaasi... jne) ja lauloin myös hieman em. musiikkiperinteeseen viittaavasti. Darbuka rules ok, voi vitsit, joka ainoassa biisissä pitäisi soida darbuka! Erityisesti tässä kappaleessa vatsatanssikomppi tuntuu lämpönä sisuksissa, ehkä sanoituksellakin on osansa siinä. :) (AH)

12. Irggástallan - Kosiskelu
Kappaleen pohjana on Mikon tekemä sävellys, johon ei pitkään aikaan tuntunut löytyvän sopivaa laulumelodiaa. Loppujen lopuksi kappaleeseen löytyi kaksi ideaa, jotka päätimme yhdistää. Teksti kertoo pojan yrityksestä lähestyä ihailemaansa tyttöä, joka emmittyään pitkään suostuu lopulta yhteispeliin. Tätäkin kappaletta äänitettiin useaan kertaan erilaisilla kokoonpanoilla. Lopulta rock-riffi ja fatbeat-komppi löytyivät täydentämään tunnelmaa. (MJ)

Lauloin omat osuuteni biisiin oikeastaan lähes tyhjän pohjan päälle enkä tiennyt mitään siitä millaiseksi Irggástallan vielä muodostuisi (nauhoituksissa Marko soitti vanhoilla sähköuruilla mulle luureihin sointuja, jotta pysyisin äänessä koska pohja oli tosiaan aivan tyhjä enkä saanut oikein mistään kiinni). Olin aika yllättynyt kun kuulin tuloksen siinä vaiheessa kun CD oli jo mennyt painoon, mutta yllätys oli oikein hauska. Markon kanssa emme millään meinanneet saada kertiksen aa-aa-aa -kohtaa onnistumaan nauramatta kun teimme siitä sellaisen "enkelilaulu-haa-haa-haa" -version yhden kerran eikä sen muisto meinannut millään hälvetä. Aa-aa oli myös tarkoitus alun perin laulaa kaksiäänisenä, mutta se ylitti jo kaiken käsityskyvyn ja kakkosääni jäi sitten vain kuulumaan vaimeana kertiksen taustalle. Ari löysi vanhan kaasupullon romuttamolta ja teki siitä soittimen, jonka ääni kuuluu biisin alussa. (AH)

VILDDAS (Wood 024)

1. Savkalanlávlla - Kuiskauslaulu
Kuten monet tekstit, tämäkin sai alkunsa useista ideoista. Yksi muistissani oleva liittyy ajatukseen, joka lähti liikkeelle burundilaisesta kuiskausmusiikista, joka on niin hienovaraista, että sitä saa esittää vain yöllä ja kuiskaamalla. Tällaisen hyvin hienovaraisen musiikin kuulemiseen katsoin kuuluvaksi myös lohdutuksen, surun parannuksen, joka jotenkin henki Mikon sävellyksestä.

Kappaleen kertosäe viittaa musiikillisesti levyn aloittavaan ja lopettavaan teemaan, joka on lainaus osmanisäveltäjä Lavtaçi Antonin Hûseyni Peşreviltä. (MJ)

2. Jiekŋaáhpi - Jäämeri
Mikon sävel, Markon sanat. Teksti kertoo kahden ihmisen matkasta Jäämeren rantaan. Tuona kesänä oli Etelä-Suomen kesä ollut kylmä ja sateinen. Kun saavuimme pohjoiseen, oli lämmintä ja aurinko paistoi. Rannalta löytyi paljon meren tuomaa tavaraa, jonka joukossa oli ruostunut heteka. Mietimme, että joku siinä on nukkunut, uneksinut, rakastellutkin. (MJ)

3. Oarreluohti - Oravan joiku
Kuvataiteilija Marianne Laitin joiku. Marianne eli Nanne on pieni, suloinen, ruskeasilmäinen ja iloinen kuin pieni orava. Siitä joiun nimi. Joiun loppuun oli tarkoitus äänittää livenä Nannen naurua, joka on niin tarttuva, mieleenpainuva ja täynnä riemua, että Annukka olisi välttämättä halunnut edes pienen kikatuksen levylle. Nauruäänitystä varten Nanne kuljetettiin studioon, jossa alettiin miettiä miten neidon oikein saisi hihittämään. Kyllä oli hymyt hyytyä koko porukalta.. :) Meelis nauhoitti ja yritti olla huomaamaton, Annukka koetti kaikin keinoin saada Nannen nauramaan ja Nanne-parkaa ei huvittanut yhtään mikään. Yrittäkäähän itse nauraa pakon - ja mikrofonin - edessä nauhurin pyöriessä! Ideasta luovuttiin ja lähdettiin baariin. Loppuillasta kyllä olisi saanut vaikka miten paljon hyvää naurumateriaalia levylle kun levylle, mutta nauhuria ei tietenkään ollut matkassa. (AH)

4. Beaivvážis šaddet beaivvit - Auringosta kasvavat päivät
Kappale oli alun perin tarkoitettu Annukan laulamaksi. Mutta ilmeisesti minun ääneni oli jo asettunut kappaleeseen koska olimme Mikon kanssa työstäneet ideaani jo jonkin aikaa ennen kuin Annukka kuuli sen. Kappaleen voisi nähdä myös jonkinlaisena kunnianosoituksena Nils-Aslak Valkeapään Eanan Eallima Eadni -levylle, joka teki minuun suuren vaikutuksen.

"On kevät ja aurinko paistaa hangilla. Ajelen ympäri Inaria. Lumi sulaa ja lätäköiden yllä sulavan lumen reunassa kimaltelee auringosta jää." Teksti kertoo myös rakkaan ihmisen menetyksestä. Kun eksyy polulta, löytää itsensä jälleen lumelta, eikä pääse eteenpäin, vaikka kevään piti olla tulossa. Mikään ei tunnu miltään. Hengittää vain.

Biisi on mukana Saamelaismuseo Siidan Revontuli DVD-esityksessä pidennettynä versiona. (MJ)

5. Dán ija - Tänä yönä
Tämä oli ensimmäinen kappale, jonka tein Vilddasille. Itämaisesta tunnelmasta huolimatta kappale koostu aika pitkälle luutulla soitetuista rock-riffeistä. Täysin akustiseen muotoon kappale päätyi erilaisten kokeilujen jälkeen. Teksti perustuu nuorempana kirjoittamaani runoon, jossa kerrottiin keväisen ja lyhyen yön tunneista, jolloin ihmiset näkevät outoja unia. Ehkä pohjoinen henki tulee usvan lailla soiden yli ihmisten uniin. Annukan laulamana ajatus kääntyi enemmänkin tilanteeksi, jossa nainen odottaa rakastettunsa saapumista metsästä. (MJ)

Ajattelin, että kerrankin ymmärsin heti, mistä Markon tekstissä oli kysymys kun aloimme työstämään tätä biisiä. Olin jo vuoden laulanut tätä tietyllä fiiliksellä luottaen siihen, että olimme Markon kanssa samaa mieltä kaikesta kun sitten Ulla Pirttijärvi otti tekstin sisällön puheeksi ja kävi ilmi, että olimme molemmat ymmärtäneet Markon tekstin ihan eri tavalla kuin mitä Marko oli itse tarkoittanut... (AH)

6. Biegga - Tuuli
Mikon sävellys, Annukan sanat. Tähän biisin sanoituksen pohjana on tositarina, jonka äitini kertoi. Tullessaan kaupunkilaisena karjalaisneitona poromiesperheen miniäksi hän törmäsi moneen itselleen uuteen asiaan. Kutturan tien varressa oli tupa, jossa nuoripari asui yhdessä appivanhempien ja Inkeri-áhkkun kanssa. Miniä vietti paljon aikaa vanhemman väen kanssa isäni ollessa porometsässä. Hän saattoi olla poissa kotoa päivän, kaksi päivää, viikon tai kaksi viikkoa. Mutta aina kun hän oli tulossa kotiin, alkoi Inkeri-áhkku joikaamaan Heikin joikua. Siitä talonväki tiesi alkaa valmistelemaan nuoren isännän paluuta kotiin. Áhkku tiesi aina sen päivän jolloin isäni palasi metsäreissultaan ja kertoi tietonsa muille joikaamalla isäni oman joiun. Äitini kertoi olleensa aika ihmeissään... Ottaa vieläkin päästä kun biisiin ei ehditty äänittää oikeaa myrskytuulta tunturissa!!! Levyllä biisin viuluosuudet soittivat Tuuli Talvitie, Siiri ja Aliina Järvelä, selloa puolestaan soitti Harri Topi. (AH)

7. Hirvas-Niila luohti - Niila Hirvasvuopion joiku
Isänisän joiku, siskonsa Inkerin minulle opettama. Tätä perinteistä joikua on kuulemma joikattu jo ukkini isästä, joka oli myös nimeltään Niila Hirvasvuopio. Näin ollen joiku on n. 150 vuotta vanha ja se on kulkenut suvussamme joikaajalta toiselle. Olin lapsena "ukin piika", ukin tyttö ja tämä joiku on minulle myös hyvin rakas. Sanotaanhan, "Niin kauan ihminen elää kuin hänestä joikataan". Joiku on kuin musiikillinen valokuva siitä ihmisestä kenestä se kertoo. Hirvas-Niila luohti on minun yhteyteni ukkiini vaikkei hän enää tässä maailmassa eläkään. (AH)

8. Ráfi - Rauha
Sävellys syntyi pikkuhiljaa useissa pienissä osissa, jotka loppujen lopuksi löysivät tiensä samaan kappaleeseen. Tavoitteena ei ollut mitenkään erityisen itämainen tunnelma, vaan kauniit melodiat. (MJ)

Tämä biisi on oma suosikkini Vilddas-kappaleista, nauhoituskin onnistui livenä ensimmäisellä otolla niin että napsahti. Biisi on kirkas ja kaunis ja ilmaisee täydellisesti sen tunnelman, josta sanat kertovat. Kesäinen aamu, kaksi rakastunutta ihmistä järven rannalla, ei mitään hätää koko maailmassa... Kaunis muisto onnesta, jonka ei ollut tarkoitettu kestävän. (AH)

9. Pauanne
Mikon sävellys. Kaustisten Pauanteella oli valtava rumpu, jonka äänen Mikko nauhoitti myöhemmin Tampereen Telakalla ja joka kuuluu biisissä. Vilddas esiintyi Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla kesällä 1999 ja silloin samalla reissulla kävimme myös Pauanteen kallioilla kuvausreissulla ja tietysti soittamassa. (AH)

10. Guhtur-Ándde-Reijo - Reijo Maggan joiku
Reijon joiku syntyi autossa Kemin ja Oulun välillä. Olin edellisenä iltana saunonut ja viettänyt muutenkin iltaa Reijon kanssa Kutturassa, Ivalojoen rannalla. Yhtäkkiä melodia ja sanat vain tulivat päähäni ja kappale oli kutakuinkin valmis. Harjoituksissa soitimme sen pari kertaa läpi ja se oli siinä. (MJ)

Joiussa mainitaan myös Moivi-koira, joka kuulemma oli varsinainen coctail: Sen äiti oli Lapin porokoira ja isä mäyräkoira. Monta vitsiä on väännetty siitä kuinka ihmeessä Moivi oli oikein saanut alkunsa vanhempiensa suuresta kokoerosta huolimatta – miten kummassa ne sen tekivät?! Moivi (saameksi sekasotku) oli muutenkin nimensä veroinen; sen lisäksi, että se oli omituisen näköinen sillä oli tapana repiä roskapussit ja levittää niiden sisältö pitkin maita ja mantuja. Näin ainakin tarina kertoo. (AH)

11. Eadni lávlu - Äiti laulaa
Lämmin ja rakas muisto lapsuudesta. Äiti silitti hiuksia ja lauloi lapsen uneen. Siksi kappale on nimeltään "Eadni lávlu" eikä "Eadni juoigá" vaikka se joiku onkin. Tämän biisin pohjana on perinteinen sukumme joiku, jonka isän Inkeri-siessá opetti minulle. Tein siitä vähän erilaisen version Inkerin luvalla ja muuttelin vähän sanojakin. (AH)

12. Báze dearvan - Jäähyväiset
Tähän kappaleeseen tein intron ja samalla syntyi koko kappaleen sointukierto, johon Annukka teki oman lauluosuutensa. Kappaleeseen liittyi sen syntyvaiheessa jotenkin voimakas eteenpäin menemisen, jonkinlaisen loputtoman juoksun tunnelma. Kappaleen lopussa kuullaan jälleen lainaus Osmanisäveltäjä Lavtaçi Antonin Hûseyni Peşrevin musiikista. Lainaus tuli siihen jotenkin aivan itsestään. (MJ)

Tuo sama melodia on myös Savkalanlávlla - kappaleessa ja näin ollen Vilddas CD:n ensimmäisessä ja viimeisessä kappaleessa kuuluu sama sävelkulku. Minusta idea oli hauska ja melodianpätkä sopii sitä paitsi kumpaankin biisiin. Itse laulumelodia on Markon ja Annukan yhdessä tekemä.

Markon kanssa väännettiin pitkään sitä, voiko laulun nimi olla Báze dearvan. Markon mielestä rakastetun hyvästely ei voi tapahtua noin tylysti, mutta minusta toivotus on kuitenkin aika lämmin. Siinähän kuitenkin toivotetaan: Jää terveenä eikä käsketä toisen painua huitsin kuikkaan. Báze dearvan - hyvästelyyn liittyy se, että toiselle toivotetaan kaikkea hyvää. Suomen "hyvästi" tai englannin "farewell" ei ole siinä mielessä hyvä käännös, varsinkin "hyvästi" kuulostaa kyllä aika tylyltä.. Biisi on suora jatkumo Ráfi-kappaleen tunnelmiin; pohjana on rakkaustarina, jonka molemmat osapuolet tiesivät ettei juttu voi onnistua, mutta irtipääseminen oli silti hyvin tuskallista. Erityisesti sille osapuolelle, jolle sanottiin "báze dearvan". (AH)